Synttäreitä, risteylyjä ja viiniä.

Okei, nyt tulee sitä kauan kaivattua kertomusta Tonoslonon näkökulmasta. Suurimmathan pointit tuli jo Abnalta mutta kaikkeahan ei ole vielä kerrottu.

Viikonloppuhan tuli käynistettyä virallisesti heti siitä kuin perjantaina ennen kuutta tuli ostettua tupakat ja marabellot. Ajatuksena oli selvitä suhtkoht halvalla perjantaista ennen lauantain risteilyä. Hetihän tulee mutkat matkaa valintatalossa tupakan haku reissulla kun yhdistää mummot ostajina ja nuoret harjoittelijat myyjinä, kauhea odotus ennen kun osaavampi myyjä tuli paikalle. No siitä alkoon hankkimaan pahimman päänsekoittajan ja yksi omista tunnusmerkeistä, Marabellon - väkevä viini, halpaa oli kuin leipä onneksi. Siitä Club Niemiseen missä porukka katosi heti kauppaan jättäen mut yksin Marabellon kesken, eli kavereiden kesken Maran vaan. Tätähän blogia tuli luettua sinä aikana, suu taisi kaiken sen nauramisen jälkeen olla auki liiaksikin kun puolet marasta oli kitattu jo ennätystahtiin.

No siitähän vasta bileet alkoi, taas random porukkaa tuli Clubille ja saatiin se Nita pelästettyä, ennenhän sitä taisin päästä maistamaan Sanurain ihmeellisen terveellistä superfoodia mihin oli heitetty kaikenmaailman ruohosipulista alppiruususta uutettuun seksijauheeseen(?). Tavanomaista chillailua siihen asti eikä omasta mielestä ihmeellisempää yhdeksään asti jolloin oli lähtö Erkonkadulle Immon kämpillä käymiseen (eli Lapakatu kakkoseen). Matkan varrella hain vielä mestareiden mestareilta, Sakelta kolme kaljaa jotka olin jättänyt sinne viime perjantaista.

Immolla sitten tuli huomattua että kolme tupakkaa vajaa täysi aski oli jäänyt Clubille, onneksi BuilderMaster Joonas oli taas jostain hankkinut ylimääräistä herutustupakkaa jota sitten viimein antoi kiroilen. Paikanpäällä oli jo melkein Club Niemiseen verrattava seurue, Rölli-Immoineen, edellä mainittuun Joonakseen, "puollitraakaljaasekuntiin" Valkakkoineen (Ja ei santtu, se ei ole edelleenkä Valjakkala) sekä Clubin vakio asiakkaaseen LonkeroPaskardiin ynnä Paskardin muijaan Emmaan. Marat meni kiertoon kaikkien muiden paitsi Emman kakistellessa juomaa, piti vahtia pulloa ettei tämä viinanjanoinen nainen kaikkia juomiani joisi. Sittenki sain kertoa yli 9000 kertaa Lacoste vitsin, eipäs tälläkään kertaa ketään naurattanut. Kymmennen jälkeen ajattelin sitten palata takaisiin pääkallokukkulalle, Club Niemiseen.

Porukka oli boolin ansiosta ihan täysin tulissa, osa nukkui ja osa vaappui väliaikeisella diskolattialla. Omakin kunto oli jo Maran ansiosta arveluttava, muttahan ei se menoa haitannut. Kadonnutta röökiaskia ei mistään löytynyt ja Chesterfield nimenki osasin väärin lausua, Santulle kunnon naurut tästä. Sitten tuli hiprakassa ihmettelin miten ihmeessä kaikki tiesivät minut nimeltä huutaen sitä, lauseessa taisi yhdistyä samalla Jassunku nimi. No lopulta päästiin yhden maihin milloin sitten tämä "Taneli nainen" Jassu the flipperball tekee kymmenen pisteen syöksyn jalkoihini laataten sukkani ihan tuhannen märiksi. Eka ajatus ja kommetti oli liianki kovaan ääneen "WTF, SIIS MITÄ VITTUA OIKEASTI!" Porukan nauraen kyyneleet silmissä vieressä. Korpiintuva vitutus ei edes lähtenyt röökillä joten se oli märät sukat jalassa ja kyrpä otsassa lähdettävä himaan päin pyöräilemään, jossa sitten Paskardin manailut "kännikaatuilemisista" toteutui aihettaen saman verran damagea kuin olisi tuhat norsua talsinut päältä. Himassa taiteilin hionosti rakkolaastarista käteen tilapäissuojan rojahdin sänkyyn hatara mielikuva mitäkön huomenna tapahtuisi itse viikonlopun kohukohdalla, risteilyllä.

Yhdeltä lauantaina herätys pienissä krapuloissa katettuun lounaspöytään, tuli todettua että valkokastike ja kaalikääryleet poistaa krapulan heti. Pientä valmistumista kotona ja mummolla vielä teellä, sen jälkeen uutta röökiaskia ostamaan kera puolentoistalitran jaffan. Matkalla tuli Immokin tavattua, nopeasti muisteltiin eiliset kohokohdat ja sitten matka Clubille odottamaan. Clubilla tuli heti aamusta asti lonkeroa kitanneelta Jakelta ystävällistä puhetta "Mitä vittua toi Jaffa on köyhä!?". No Loppumatka laivalle onki sitten kerrottu Abnan toimesta, mitä nyt se huomatus että taaskin tuli pakollisessa hesa carollissa käytyä. Terminaalissa kauhea yritys soittaa NRJ:lle ja suurta ihmettylä laivasta "Eihän toi meidän laiva ole vain joku hikinen peltitölkki!". Lopulta laivaan päästi sumutorvien toitotusten lomassa.

Kieros laivan ympäri oli ohi nopeammin kuin kävely clubilta alkoon. Tax Freehen jonotus johon tulin vähän muiden jälkeen ja törkeästi ohitin ainakin kaksi ihmistä päästen muiden Niemeläisten seuraan. Takana olin kuulevinaan hiljaisella äänellä porailua ohittavista pitkätukkahipeistä, ihme kun yhtään sellaista en nähnyt. Lopulta pääsin viiniosastolle jossa pieni nolostuminen kun en tunnistanutkaan heti yhtä Paulaa, minkäs teet kun tuttu ainoastaan Cheristä jossa sitäkään ei ole näkynyt tyyliin puoleenvuoteen. Flashwordin viinimainoksen pohjalta Nederbergit tuli ostettua, kassalta extemporee 3€ pahanilman linnun eli Famous Grouse viskin.

Hytissä sitten alkuun ainakin sivistynyttä viskin ja viinin maistelua juttuen lentävän kaikesta superfoodeista aina niihin vanhan ajan kasakkamäki PELI-iltoihin. Jossakin vaiheessa sitä viiniäkin tuli juotua jo liian nopeasti ajatellen ettei tää niin paha unohtaen että se iskee päähän kuin alasin hetken kuluttua jos sitä juo kuin vettä. Tässä vaihteessa tajusi että kaikki virolaiset on valloittanut baarit (jopa kaksi, juhuu) ja kaikki bileristeilylle tulleet suomalaiset mököttää omissa hyteissä juoden tax free juomia kuunellen kuulutuksia missä niiden juominen kieletään ankarasti. Kahdentoista jälkeen taisi porukka sitten lipsua kokonaan ja pysyvästi diskon puolelle. Itsekki sielä jotkut Final Countdownit taisin käydä kuuntelemassa ennen kuin lähdin hyttiin juomaan loputkin viinin litkut mitä jäljellä oli.

Muistikuvat rupesi tässä vaiheessa olla aika hämäriä, tupakalla käytyä tuli huomattua valkoisen bilepaidan tahriintuneen viinistä, vaikka en muista läikyttäneen sitä. Onneksi olin älykkäänä ottanut kauluspaidan mukaan, eikun se päälle ja menoksi. Tässä vaiheessa muistelisin kun yritin jotain runon tapaista kirjoittaa (mihinköhän tarkoitukseen...) kännykkään, onnistuin aina sössimään ja tallentamaan sen keskenkaiken, jolloin kirjoitus katosi. Vasta myöhemmin löysin hautausmaan mistä nämäkin lorut löytyi, ette arvaakaan kuinka paljon siellä oli. Kelloa katsoessani näin sen olevan jo kolme, ajatukset oli että tähänkö se ilta meni prkl ennen kuin muistin että laivallahan bileet jatkuu rantautumiseen asti. Lopulta löysinhän itseni diskoa kyselemässä muijapöydistä tartteeko ne taiteilijan apua, eivät tarvinneet prkl. Tästä eteenpäin muistikuvia ei ole kuin muiden kertomina, Abnahan ne kertonut suunilleen.

Aamulla tyylin 2 promillen humaloissa Lahteen päin takaisin, lahdessa mäkin kautta Club Niemiseen. Eihän se retki Clubille edes pääättynyt kun sieltä yritin pienet torkut saada otettua mutta huomasin että eihän edes väsytä. Kaikki muut seurueesta oli häipynyt omalle tielleen ja Santtukin mennyt nukkumaan. No soittoa Näytteliä-Taitelia Ranssille, joka ehdotti että ostan tasottavat siwasta ja tuun heille pelaa Heroes kakkosta. No tulihan siinä loppu ilta pelailtua känneissä ja kerrottua juttua Ranssille. Lopulta jaksoin himaan asti jossa simahdin heti. Sellainen viikonloppu tälläkertaa.